Tuotteen ympäristöystävällisyyttä ei määrittele vain pakkauksen sisältö. Ekologisuutta tarkastellaan tuotteen koko elinkaaren mittaisella perspektiivillä, joten ei ihme, jos aiheeseen liittyvä terminologia voi mennä maallikolta toisinaan iloisesti sekaisin.
Ympäristövaikutuksia pyritään pienentämään aina tuotteen raaka-aineista, valmistuksesta ja pakkauksesta logistiikkaan, käyttötapoihin ja hävittämiseen saakka. Tuotekehityksen ammattilaiset tekevät lujasti töitä tutkiessaan jatkuvasti uusia mahdollisuuksia tuotteiden ympäristöystävällisyyden lisäämiseksi.
Mutta mitä eroa on biohajoavalla ja uusiutuvalla raaka-aineella? Mitä tarkoittaa mass balance ja milloin raaka-aine on kierrätysperäinen? Avasimme muutamia keskeisiä ympäristötermejä:
Kierrätysperäinen raaka-aine syntyy kuluttajien toiminnasta jätteenä tai teollisuuden sivutuotteena. Aiemmin nämä materiaalivirrat ovat olleet jätettä, jotka ovat kulkeutuneet kaatopaikalle tai esimerkiksi energiapolttoon. Nyt hukkamateriaali halutaan käyttää jonkin muun materiaalin valmistukseen.
Biopohjainen raaka-aine on peräisin luonnosta. Siitä voi tulla myös kierrätysperäinen, mikäli se syntyy esimerkiksi teollisuuden sivutuotteena ja on käytettävissä uudelleen muun tuotteen raaka-aineena.
Orgaaninen aine on kemiallisen määritelmän mukaan hiilipohjainen materiaali tai yhdiste. Hiili voi olla peräisin luonnosta tai fossiilisista lähteistä, kuten öljy tai kivihiili. Fossiiliset raaka-aineet eivät ole uusiutuvia. Englanninkielisellä termillä organic voidaan tarkoittaa edellä mainittua materiaalia, mutta elintarvikkeissa tai joidenkin kuluttajatuotteiden pakkausmerkinnöissä sen suomenkielinen vastine on usein luomu. Luomutuotteelle on puolestaan olemassa omat standardinsa.
Uusiutuvat materiaalit ovat mitä tahansa luonnonvaroja, jotka uusiutuvat suhteellisen nopeasti, esimerkiksi kasvamalla uudelleen. Kaiken luonnossa muodostuvan materiaalin ei katsota olevan uusiutuvaa. Esimerkiksi maaöljy, hiekka tai korallien muodostama dolomiittikalkki uusiutuvat niin hitaasti, ettei niitä lasketa uusiutuviksi materiaaleiksi.
Biohajoava materiaali on materiaalia, joka hajoaa luonnossa tiettyjen normien mukaisessa ajassa ja määritelluissä olosuhteissa. Kompostoituvaa biohajoava materiaali on silloin, kun se hajoaa tietyssä ajassa ja olosuhteissa ravinteiksi.
Mass balance tarkoittaa öljypohjaisen tuotteen valmistukseen käytetyn maaöljyn ja bioöljyn suhdetta. Kun osa öljyjalostamoon syötettävästä maaöljystä korvataan biopohjaisilla aineilla, voidaan laskennallisesti katsoa myös öljyjalosteiden sisältävän niitä samassa suhteessa. Bioöljynä voidaan käyttää esimerkiksi rypsi-, rapsi- tai palmuöljyä, paistorasvoja tai jopa kalanperkuujätettä. Toistaiseksi kokonaan biopohjaisten öljyjalosteiden saatavuus on ollut hyvin rajoitettua. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa.
Kiertotalouden tavoitteena on, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan. Tähän päästään, kun raaka-aineet ja materiaalit pysyvät käytössä pitkään, ja sivutuotteet sekä ylijäämämateriaalit voidaan ohjata sivuvirtoina raaka-aineiksi muihin valmistusprosesseihin. Kiertotalous on paitsi ympäristöystävällistä ja tehokasta, myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia avaava toimintatapa. Sen lisäksi että aiemmin jätteeksi päätyneet materiaalit voidaan myydä raaka-aineeksi, kiertotalouden mahdollistamiseen tarvitaan myös uusia palveluja. Yritysten välinen yhteistyö lisääntyy ja muuttuu avoimemmaksi, kun ympäristöystävällisiä kiertotalousratkaisuja pohditaan yhdessä. Kierrätetyt materiaalit eivät tarkoita, että niistä valmistetut tuotteet olisivat huonompilaatuisia. Päinvastoin, kiertotaloudessa pyritään jatkuvasti löytämään pitkäkestoisempia tuotteita. Silloin tuotteet pysyvät käytössä pitkään ja uusimistarve vähenee.